50-luvun lumoa!

Entinen kämppikseni valmistui keväällä ammattiin, ja sain kunniatehtävän tehdä hänelle juhlamekon! 

Malli oli hyvinkin selvä alusta asti, eli 50-luvulta lähdettiin liikkeelle ja siihen täydellinen puuvillapopliini löytyi Eurokankaasta. Vuorina yläosassa on samanvärinen sininen puuvillaperla. Mekon sivulla on piilovetoketju ja takana koristeeksi tarkoitettu nyöritys satiininauhoista! :---) Mutta mitäpä mekkonen olisi ilman tyllialushametta? No ei yhtikäs mitään, joten tein sellaisen! Alushame on tosissaan erillinen, ja siinä on yhteensä 18 metriä tylliä kahdessa kerroksessa. 

Pahoittelen ruttuja! Neiti oli niin innoissaan ettei malttanut pysyä paikallaan, vaan laittoi jalalla koreasti helma hulmuten! :----)

Yllätys ystävälle!

Puolenyön pussukka- postauksen tiimoilta ystäväni kysyi, voisinko hänellekin tehdä uuden pussukan. Edellisestä Metallica-aiheisesta tekeleestäni oli James Hetfieldin pää kulunut puhki, oli siis korkea aika tehdä uusi. Kaikki toiveet esitettyään ajattelin painaa sinisiä Taalainmaan hevosia mustalle kankaalle, mutta haavekupla puhkesi, niin ostinkin Lillestoffin Taalainmaan hevostrikoota! Päällikangas siis on heposia, ja vuoriksi tuli sininen valkopallollinen puuvillapalttina.  

Vuoriin ompelin napinläpitaskun muistitikulle ja muille romppeille! Hihii, jotta opiskelu ystävälleni maistuisi vieläkin paremmalta, kaupasta tarttui makea yllätys matkaan :------) Pussukka pakettiin, postimerkit poskeen ja postiin mars! 

Huovutusta!

En ole ennen huovuttanut. Siis jos ei oteta lukuun ala-asteella silmät kiinni, kädet selän takana villapallojen pyörittelyjä! Mutta onneksi koulussa sitä pääsee tekemään mielin määrin. Opiskelen siis tekstiiliartesaaniksi, joten monet tekstiilitekniikat tulevat tutuiksi seuraavan kahden vuoden aikana, jipii! Tunnin aiheena siis oli tehdä jonkinlainen kännykkäpussi, penaali tms. pussukka, käyttäen vähintään kahta väriä. Olo tuntui metsänvihreältä, joten pohjaväriksi se ja siihen mustaa  ja valkoista raitaa (Olenpas kekseliäs...). 

Ei tämä todellakaan ole niin hankalaa hommaa, kuin miltä se näyttää. Minäkin olin puolet ajasta silmät kiinni, kun halusin rentoutua tätä tehdessäni. Kyllä sen käsillä tehdessä tuntee, milloin sujuu ja milloin ei, ja vähän voi välillä vilkaista, meneekö sittenkään edes sinnepäin! :----D Kuivauksen jälkeen huovutin neulalla laukun päälle villaa, se eheytti laukun linjoja, ja vahvensi heikkoja kohtia.

Tässäpä valmis työ! Käyttöön laukku ei kuitenkaan tule, koska siitä löytyy niin paljon parantamisen varaa. Mutta yritys hyvä 10, eikä tämä ensimmäisenä harjoituksena ole ollenkaan huono. :----)

Puolenyön pussukka!

Hoi! Eilisen vapaapäivän puitteissa kierin lattialla tuskissani tekemisen puutteesta. Kankaita ja tarvikkeita löytyisi, mutta ideoita nolla ! Kotikoneenkin kanssa ystävystyin vihdoin, tämä viha-rakkaussuhde kestikin sen 5 vuotta. Silloin nuorempana ja tyhmempänä en ymmärtänyt tuon pikkurakkineen tärkeyttä, varsinkin kun teollisuuskone valaisi elämäni pari vuotta myöhemmin. Rakkine unohtui, mutta onneksi se koristaa taas jälleen ompelupöytääni! Käytän sitä oikeastaan vain näpinläpien (ja ehkä kerran vuodessa koristeompeleidenkin) tekoon. Mutta asiaan nyt!

Idea syntyi tarpeesta, koska entinen penaali oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Kaavan piirsin itse, ajatellen kaikkia tarvikkeitani, mitä tarvitsisin melkein aina. Viivoitin, kangassakset, paperisakset, kynät, liima ja muut tykötarpeet. Leveyttä pussukalla on leveimmästä kohtaa 22cm ja yläreunasta 15cm. Korkeutta 16cm läpän ollessa alhaalla. Nappi puolestaan on 3cm halkaisijaltaan. Niin, ja onhan tässä muotolaskoksetkin pohjatilaa antamassa! Napinläven teko rakkineella arvelutti, mutta sekin sujui kuitenkin mallikkaasti! Kankaaksi valitsin kuviollisen puuvillakankaan, alkujaan se on löytö Eurokankaasta. Vuorina edustaa samanvärinen puuvillapanamakangas, joka on saatu mummeliltani. 

Mitä mieltä olette, voisiko tällainen korvata kynäpenaalinne tai meikkipussukkanne? 
:------)