Löpinää (taasen!) ja kankaanpainantaa

Moikka! On jäänyt kirjoittelu pariksi viikkoa tekemättömyyden takia. Tai no tekemättömyyden ja tekemättömyyden, koko ajan on jotain työn alla, mutta tuskin teitä kiinnostaa miljoona postausta peräkkäin lapasista? Sitähän minäkin :--) Nytpä ajattelin laittaa erilaisia kankaanpainantajuttuja, mitä ollaan koulussa kokeiltu ! 

Nämä ovat tehty appelsiinilla, sitruunalla ja sipulilla! eli käytetään kuin leimasinta. Minulla oli ennakkoluuloja hedelmiä kohtaa, mutta näistä tuli kyllä aika ihanuudet.

Tämä porkkanaisuus on piirretty ensin kalvolle, ja askarteluveitsellä leikattu kuvio pois. Kalvo on asetettu haluttuun kohtaan ja tuputettu sienellä kangasväriä kankaalle. Wihii. 

Tässä puolestaan kangas on ensin värjätty nestemäisellä kankaanpainoväreillä ja sen jälkeen isketty pihlajanlehtiä ja -marjoja märälle kankaalle. Ei tullut tästä hirveän hyvä, mutta noh, sinnepäin!

Mustavalkea on tehty valmiilla kaupasta ostetulla leimasimella, ja alempi vihreä on kuivalla taulusienellä. Vaikka kaikki ylläolevat ovat yksinkertaisia asioita, niillä saa erilaisia pintoja aikaiseksi! Ja mikä estää värien käytön?! Olin tylsä ja tein yksivärisiä kokeiluja. Näitä kokeiluita olisi tulossa lisää jos teitä kiinnostaa? :----)

Pipo ja lapaset

Eurokankaassa oli Novitan Kelo-lanka tarjouksessa 3 euroa kerä! Kaveri nappasi niitä kaksi (samalla reissulla, kuin edellisen postauksen seeprahässäkkähousut) , jotta neuloisin hänelle pipon ja lapaset. Viikonlopun aikana laitoin puikot vauhtiin ja valmista tuli.

Kelo-lanka on ihanan paksua, puikkosuositus vyötteessä oli 8 ja materiaali on puolet villaa, puolet akryylia. Eurokankaassa näitä oli eri väreissä, violettia, mustaa ja tätä poltettua oranssia. Toivottavasti kaveri laittelee kuvia miltä nämä käytössä näyttää :---) Huomenna pitää laittaa nämä söpöliinit postiin, tekisi kyllä mieli pitää itsellä :---D

Seeprahässäkkä

Toveri soitteli viikkoja sitten toiveissa tehdä haaremihousut hänelle. Kun syysloma koitti, toveri ajeli parisen sataa kilometria kotikonnuilleen ja pyörähti samalla meillä! Aamusella  ajelimme Eurokankaaseen, josta otsikonmukainen kangas löytyi hintaan 5,90€/metri. Lapussa ei lukenut materiaalia, mutta polyesteria se suurimmalta osalta on. Olin kyllä suositellut trikoota, ja ensimmäisellä kerralla, kun katsoin hässäkkäseepraa, teki mieli sulkea silmät, koska en osannut kuvitella sitä mitenkään haaremihousuihin jäykkyyden takia. Mutta lämpenin sille kuitenkin! Näistä seepraisista haaremihousuista löytyy taskut sivusaumasta, ja vyötäröllä on kuminauha, samoin lahkeensuissa. Kangasta meni 2,20 metriä + kuminauhat, niin olisiko tullut 15-16 euroa, ei paha? :--) Ja nämä käy niin arkeen kuin juhlaankin! 

En ole ikinä käyttänyt haaremihousuja, eikä ole tullut mieleenkään käyttää. Mutta nyt on kyllä pakko itsellekin tehdä mustasta puuvillatrikoosta samanlaiset! :--) Kun vaan saisi aikaiseksi, ehkä viikonloppuna sitten!

"Syksy etsii mua, eikä oo paikkaa mihin mennä pakoon"

Ihana syksy, ihanat värit. Niin, ja voi ottaa pipon ja lapaset käytöön, aamulla on turhan kylmä lähteä ilman niitä ajelemaan pyörällä kouluun, hurr! Syksystä tekee parhaan myös kärpässienet! Jokainenhan (toivottavasti!) tietää, että tuota punaisen värin omaavaa otusta ei kannata mennä räpeltämään myrkyllisyyden takia, mutta seuraava tekeleeni on hyvinkin harmiton jokaiselle vastaantulijalle! 

Sienikassin korkeus on 40cm ja leveys 30cm. Semmoinen perus pieni kangaskassi, mihin mahtuu aikakausilehtiä ja penaalia ja paperia ja mitä milloinkin. Paksu kansio puolestaan ei, mutta sitäpä en yleensä raahaakaan mukanani. Sieni on aplikoitu, ja kaikki kankaat on puuvillaa kaappini kätköistä.  Olisin myös käyttänyt 2-puoleista liimatukikangasta, mutta se oli päässyt loppumaan :--(  Siitä huolimatta siitä tuli pieni sievä sieni, jee! :---) Kärpässieni kuviona on mitä mahtavin, ja hamstraisin sitä kotiini niin vessaharjana kuin tapettinakin, jos vaan niitä löytyisi. Niin, ja otsikko siksi, koska koko ompeluajan päässäni soi Eläkeläisten versio kappaleesta Syksy! Laittakaahan tekin humppakoneenne ja juutuuppinne nupit kaakkoon Eläkeläiset tahtiin! :---) Somaa sunnuntaita kaikille!

Uuden oppimista!

Koulussa hääräiltiin kankaanpainon merkeissä, kokeilimme peittopainopastan käyttöä ja teimme värikartat ryhmissä. Käytimme tavallista peittopainopastaa ja valkoista peittopainopastaa, jolla saa pastellinsävyn. Jokaiselle tulee siis palanen aina yhdestä väristä, ja sen värin resepti, että montakos tippaa sitä karmiininpunaista ja sitruunankeltaista tuleekaan. Minä tein toverini kanssa tumman- ja vaaleanvihreän ja pastellinsävyt niistä. Kun seokset oli sotkettu, painoimme ne seulalla mustalle puuvillakankaalle. Hoplaa, tässäpä kaikki värit kuivumassa! :---) 

Joissain väreissä ei ollut pigmenttivärin suhde oikein, siksi joistain tuli hassun värisiä. Minulla pastellinvärisestä vaaleanvihreästä tuli liiankin vaalea, joten lisäsin siihen pigmenttiä aika reilulla kädellä, ja värisävy parani huomattavasti! :--) 

Kirjoneulelapaset!

Hih jopas valmistuivat tämän syksyn ensimmäiset kirjoneulelapaset! Tosin nämä jäivät viimekeväänä kesken, ja neuloin nämä nyt onneksi loppuun. En tiedä mikä mielenhäiriö oli kyseessä, normaalisti teen aina työt loppuun vaikka hampaat irvessä. (Ompelunurkkauksen pöydän allahan EI ole minkäänlaista laatikkoa täynnä päättelemättömiä neuleita.. Mutta sehän on täysin eri asia!) Lanka on 7 veljestä-villalankaa, ja malli on miljoonien lapasten soppa. 

Näille lapasille ei ole vielä saajaa tiedossa, mutta eiköhän joku uhri löydy! :---)

50-luvun lumoa!

Entinen kämppikseni valmistui keväällä ammattiin, ja sain kunniatehtävän tehdä hänelle juhlamekon! 

Malli oli hyvinkin selvä alusta asti, eli 50-luvulta lähdettiin liikkeelle ja siihen täydellinen puuvillapopliini löytyi Eurokankaasta. Vuorina yläosassa on samanvärinen sininen puuvillaperla. Mekon sivulla on piilovetoketju ja takana koristeeksi tarkoitettu nyöritys satiininauhoista! :---) Mutta mitäpä mekkonen olisi ilman tyllialushametta? No ei yhtikäs mitään, joten tein sellaisen! Alushame on tosissaan erillinen, ja siinä on yhteensä 18 metriä tylliä kahdessa kerroksessa. 

Pahoittelen ruttuja! Neiti oli niin innoissaan ettei malttanut pysyä paikallaan, vaan laittoi jalalla koreasti helma hulmuten! :----)

Yllätys ystävälle!

Puolenyön pussukka- postauksen tiimoilta ystäväni kysyi, voisinko hänellekin tehdä uuden pussukan. Edellisestä Metallica-aiheisesta tekeleestäni oli James Hetfieldin pää kulunut puhki, oli siis korkea aika tehdä uusi. Kaikki toiveet esitettyään ajattelin painaa sinisiä Taalainmaan hevosia mustalle kankaalle, mutta haavekupla puhkesi, niin ostinkin Lillestoffin Taalainmaan hevostrikoota! Päällikangas siis on heposia, ja vuoriksi tuli sininen valkopallollinen puuvillapalttina.  

Vuoriin ompelin napinläpitaskun muistitikulle ja muille romppeille! Hihii, jotta opiskelu ystävälleni maistuisi vieläkin paremmalta, kaupasta tarttui makea yllätys matkaan :------) Pussukka pakettiin, postimerkit poskeen ja postiin mars! 

Huovutusta!

En ole ennen huovuttanut. Siis jos ei oteta lukuun ala-asteella silmät kiinni, kädet selän takana villapallojen pyörittelyjä! Mutta onneksi koulussa sitä pääsee tekemään mielin määrin. Opiskelen siis tekstiiliartesaaniksi, joten monet tekstiilitekniikat tulevat tutuiksi seuraavan kahden vuoden aikana, jipii! Tunnin aiheena siis oli tehdä jonkinlainen kännykkäpussi, penaali tms. pussukka, käyttäen vähintään kahta väriä. Olo tuntui metsänvihreältä, joten pohjaväriksi se ja siihen mustaa  ja valkoista raitaa (Olenpas kekseliäs...). 

Ei tämä todellakaan ole niin hankalaa hommaa, kuin miltä se näyttää. Minäkin olin puolet ajasta silmät kiinni, kun halusin rentoutua tätä tehdessäni. Kyllä sen käsillä tehdessä tuntee, milloin sujuu ja milloin ei, ja vähän voi välillä vilkaista, meneekö sittenkään edes sinnepäin! :----D Kuivauksen jälkeen huovutin neulalla laukun päälle villaa, se eheytti laukun linjoja, ja vahvensi heikkoja kohtia.

Tässäpä valmis työ! Käyttöön laukku ei kuitenkaan tule, koska siitä löytyy niin paljon parantamisen varaa. Mutta yritys hyvä 10, eikä tämä ensimmäisenä harjoituksena ole ollenkaan huono. :----)

Puolenyön pussukka!

Hoi! Eilisen vapaapäivän puitteissa kierin lattialla tuskissani tekemisen puutteesta. Kankaita ja tarvikkeita löytyisi, mutta ideoita nolla ! Kotikoneenkin kanssa ystävystyin vihdoin, tämä viha-rakkaussuhde kestikin sen 5 vuotta. Silloin nuorempana ja tyhmempänä en ymmärtänyt tuon pikkurakkineen tärkeyttä, varsinkin kun teollisuuskone valaisi elämäni pari vuotta myöhemmin. Rakkine unohtui, mutta onneksi se koristaa taas jälleen ompelupöytääni! Käytän sitä oikeastaan vain näpinläpien (ja ehkä kerran vuodessa koristeompeleidenkin) tekoon. Mutta asiaan nyt!

Idea syntyi tarpeesta, koska entinen penaali oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Kaavan piirsin itse, ajatellen kaikkia tarvikkeitani, mitä tarvitsisin melkein aina. Viivoitin, kangassakset, paperisakset, kynät, liima ja muut tykötarpeet. Leveyttä pussukalla on leveimmästä kohtaa 22cm ja yläreunasta 15cm. Korkeutta 16cm läpän ollessa alhaalla. Nappi puolestaan on 3cm halkaisijaltaan. Niin, ja onhan tässä muotolaskoksetkin pohjatilaa antamassa! Napinläven teko rakkineella arvelutti, mutta sekin sujui kuitenkin mallikkaasti! Kankaaksi valitsin kuviollisen puuvillakankaan, alkujaan se on löytö Eurokankaasta. Vuorina edustaa samanvärinen puuvillapanamakangas, joka on saatu mummeliltani. 

Mitä mieltä olette, voisiko tällainen korvata kynäpenaalinne tai meikkipussukkanne? 
:------)